On länsimaisen taidetanssin vanhin lajityyppi, joka on syntynyt alkujaan Italian ja Ranskan hoveissa 1400-luvulla. Vasta 1700-luvulla lajista tuli itsenäisempi oma tyylilajinsa. Balettitraditioon kuuluu kattava vakiintunut termistö ja liikesanasto, sekä tarkasti hiotut liikkeet niiden mukaisesti. Baletin liikekieli pyrkii illuusioon keveydestä. Tunnettuja baletteja baletin historiassa ovat mm. Joutsenlampi, Pähkinänsärkijä, Don Quijote, etc. Balettia alettiin tanssia myös varpaiden kärjillä 1820-luvulla, josta juontuu lajille ominainen kärkitossu-traditio. Baleteissa yleensä nainen tanssii kärkitossuilla, mutta taidetanssin kokeellisella kentällä on nähty myös miesten tanssivan kärjillä.

​

Balettitunti koostuu tangon avulla-, keskilattialla- sekä salin poikki tehtävistä lajinomaisista harjoitteista. Harjoittelussa keskitytään kehon linjauksiin, ojennuksiin - koukistuksiin, sekä lajinomaiseen voiman käyttöön. Baletin harjoittelu jakautuu eri taitotasoihin alkeista edistyneisiin ja vasta edistyneemmällä taitotasolla aletaan harjoitella kärkitossutekniikkaa. 

​

Alkeistunnille osallistuttaessa ei tarvitse olla aiempaa tanssitaustaa. Baletti on oiva tapa voimistaa ja notkistaa omaa kehoa omista lähtökohdista, joko päälajina, oheisharjoitteluna tai viikkotunti harrastuksena.