Breakdance


B-boying, eli suomalaisittain breikki, on yksi katutanssin laji. Tyylisuuntaus sai alkunsa 1970-luvun vaihteessa New Yorkin etelä-Bronxissa Yhdysvalloissa, kun DJ Cool Herc alkoi soittaessaan musiikkia tanssikansalle yhdistellä ja toistaa funk-kappaleiden lyömäsoitin-kohtia (”Breaks”). Musiikin myötä alkoi syntyä tanssityyli, jossa yhdisteltiin vaikutteita James Brownin jalkatyöskentelystä, lindyhopista, afroamerikkalaisista tanssivaikutteista, salsasta, sekä myös seisten tanssittavasta jengitanssista ”Rocking” (Uprocking). Lajille ominaista on niin sanottu battle-kulttuuri, joka juontaa juurensa jengien historiasta, kun haluttiin ottaa mittaa toisista jengeistä muilla, kuin väkivallan keinoin. Battle-kulttuuriin kuuluu kilpailut ja ”ringit”, eli ammattikielellä ”cypherit”, jossa otetaan mittaa taidoista. Tanssityyli mahtuu moniin kotimaisiin sekä ulkomaisiin kilpailuihin ja tapahtumiin.

Tanssityylissä keskitytään taidokkaan jalkatyöskentelyn (footworkin) lisäksi myös näyttäviin lattialla tapahtuviin akrobaattisiin liikkeisiin. Breakdance on kehittynyt saman aikaisesti samoista lähtökohdista ja rap-musiikkityylisuuntauksen kanssa. 

Laji sopii myös erinomaisesti vasta-alkajille. Ei siis tarvitse valmiiksi osata esimerkiksi temppuja, vaan opettaja antaa sitä varten hyviä harjoituksia ja ohjeita. Laji on ollut kautta historian miesvoittoinen, mutta sopii myös erinomaisesti tytöille.